Kaksi kilovolttia

-
Mikroaaltouunin muuntajan muuntosuhde on noin kymmenen, eli se tuottaa reilut 2000 volttia. Yhdistettynä muuntajan tehoon, joka on noin kilowatin, se tarkoittaa n. 500 mA:n virtaa. Tämä on erittäin vaarallinen jännite, joka riittää tapaamaan norsun. Vaarallisin jännite tässä verstaassa, toistaiseksi ainakin.


Eristävällä kuivalla puukepillä voimme kuitenkin turvallisesti kokeilla, miten tämä jännite käyttäytyy. Muuntajan toisiokäämin toinen pää on kytketty muuntajan sydämeen. Siksi laitamme toisena elektrodina toimivan kupariputken muuntajan alle, jossa se pysyy paikallaan ja on hyvin kosketuksissa sydämeen. Toisiokäämin toisen pään kytkemme johdolla myös kuparielektrodiin puristimella.


2 kV ei vielä riitä hyppäämään kun korkeintaan noin millin, joten valokaari täytyy sytyttää koskettamalla elektrodeja toisiinsa. Sen jälkeen se palaa muutaman senttimetrin pituisena.

Muuntajan ensiössä pihtimittari näytti tyhjäkäynnillä 1 ampeerin virtaa, kaaren palaessa jopa 10 ampeeria. Tästä ei voi nyt suoraan tehoa laskea, koska emme tiedä tehokerrointa, eikä wattimittaria ole käytettävissä. Toisiopuolelta mittari näytti enimmillään peräti 1,3 ampeeria. Valokaaren resistanssi on hyvin pieni vastaten lähes oikosulkua. Muuntaja näin käytettynä toimii huomattavasti nimellistehonsa yläpuolella, minkä huomasi myös sen voimakkaasta lämpenemisestä. Hetkellisen oikosulun mikroaaltouunin muuntaja kestää, jatkuvaa ylikuormitusta ei. Joissain uuneissa muuntaja onkin varustettu termostaatilla, joka katkaisee virran, jos muuntaja lämpenee liiaksi. Magnetronissa termostaatti on yleensä aina.

Jos muuntajaa haluaa käyttää ylikuormalla, se onnistunee jäähdytystä tehostamalla. Luonteva tapa olisi esimerkiksi upottaa se muuntajaöljyyn. Riittävän suuri öljymäärä sellaisenaan saattaa riittää, minkä lisäksi öljylle vielä voidaan rakentaa jonkinlainen jäähdytys.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vacuum Tube Tesla Coil Staccato Controller with Arduino

-
Kuva
I built a staccato controller for a vacuum tube Tesla coil using a microcontroller. I used an Arduino Nano , which is an older (2008) and well-known microcontroller based on the Atmega328 . It's relatively slow compared to many newer microcontrollers, but still fast enough to follow the 50-hertz frequency of the mains power, which is the basis of the staccato controller's operation. View in CircuitLab . In the circuit diagram, at the bottom right, there is a transformer, 230/12 V 6 VA. I initially used a 2 VA printed circuit board transformer, but it had a tendency to overheat. A 4 VA transformer would likely be fine, but I installed a 6 VA transformer . Above the transformer, there is a full-wave rectifier , BR1. Following the bridge is an electrolytic capacitor C1, rated at 1000 uF and 35 V. After that, there is a 7812 voltage regulator that steps the voltage down to 12 volts, which is the highest allowed operating voltage for the Nano. Even though the rated voltage of the tr...
Lue lisää

Käämintäkone

-
Kuva
Mitä ei saa kaupasta, se pitää rakentaa itse. Kuten nyt vaikkapa teslamuuntajan toision käämintakone. Sellainen on aina hyvä olla olemassa. Arduino Nano on C++ -kielellä ohjelmoitava mikrokontrolleri , joka soveltuu tähän projektiin täydellisesti. Sillä voi ohjata niin LCD-näyttöä, askelmoottoriohjainta kuin relettäkin, joita tarvitaan tässä projektissa. Lisäksi vähän mekaanisia osia, askelmoottori , johde, langankiristin, käämintämoottori, pari laakeria,  yms. Arduino tarkkailee akselin pyörimistä Hall-anturin avulla ja siirtää kelkkaa joka kierroksella valitun nousun verran. Tässä ensimmäisessä koeajossa käämimme 1300 kierrosta 0,2 mm lankaa. Nousuksi valitaan 0,23 mm koska nimellismitta 0,2 mm on kuparin paksuus johon päällä oleva eristelakka lisää paksuutta hieman. Mikrometrillä mitattuna 0,23 mm vaikutti sopivalta arvolta, jolla lanka käämiytyy vieri viereen. Koneella olisi mahdollista myös jättää haluttu ilmaväli kierrosten väliin, joka käsin käämimällä on mahdotonta...
Lue lisää

Linnunpöntön porttilaskuri

-
Kuva
Olen pitänyt pönttökameraa enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuodesta 2000 asti. Pöntöt olivat pitkään varustettuja mustavalkoisilla CCD-kameroilla, jotka tuottivat analogista komposiitti-videosignaalia. Laatu on sinänsä ihan ok, kamerat halpoja ja helppoja käyttää. Yövalaistuksesta huolehti infrapunaledit.  Kameratekniikka on kehittynyt sittemmin niin paljon, että viime syksynä päätin rakentaa kokonaan uuden pöntön kolmella IP-kameralla; kaksi kameraa sisällä ja yksi ulkona. Kuvan laatu parani roimasti, striimaus Youtubeen helpottui, kun kuva oli valmiiksi lähiverkossa, ei tarvinnut enää videosovittimia.  Tänä kesänä kyseisessä pöntössä oli ensimmäinen pesintä. Pönttökameralla on oma blogi: Pönttökameran päiväkirja.  Uudesta pöntöstä voit lukeaa lisää tästä postauksesta . Pesintää seuratessa tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista tietää tarkalleen, kuinka monta kertaa päivässä linnut käyvät pöntössä pesinnän eri vaiheissa. Arvioita voi tehdä videotallenteesta, mutta se...
Lue lisää