Hehkumuuntajan käämintä

Putket tarvitsevat speksien mukaan hehkutukseen 6,3V/4A. Kaksi putkea rinnan 6,3V/8A, vaihto- tai tasasähköä, kumpikin kelpaa. Tähän saattaisi josain löytyä valmis muuntaja, mutta sellainen on helppo modata itsekin jostain sopivasta rengassydänmuuntajasta.

Sopiva muuntaja löytyi Bebekistä: 230/2 x 22V 2 x 1.8A

Kuva 1. Muuntaja ennen modausta.

Siinä on kaksi toisiokäämiä, kumpikin 22 V ja 1,8 A. Tästä saamme laskettua muuntajan tehon, joka on 2 x 22V x 1,8A = 79,2 W. Kaksi putkea tarvitsee: 2 x 6,3 x 4 = 50,4 W, joten tämän muuntaja riittää paremmin kuin hyvin. (ks. tarkennus alinna)

Muuntajan toisiokäämejä emme tarvitse, leikkaamme niiden ulostulojohtimet pois ja eristämme päät kutistesukalla. Sen jälkeen käämimme yhden uuden toision kaikkien muiden käämien päälle. Tämän takia modattavaksi sopii vain rengassydänmuuntaja. Niihin mahtuu aina jonkin verran lisää käämiä päälle. Pakkamuuntajiin ei mahdu.

Käämintään käytetään 1,5 mm² MK-kytkentäjohtoa. Se on muutamalankainen muovieristeinen johto, tarkoitettu kiinteisiin sähköasennuksiin 10 A sulakkeen ryhmissä. Käämitään ensin kymmenen kierrosta ja mitataan jännite: 1,36 V. Leikataan johtoa niin, että se riittää 60 kierrokseen.

Kuva 2. Uusi toisio valmiina, muuntaja kytketty putkien hehkuihin. Jännite 6,44 V virta 7,93 A.

Lopulliseksi kierrosluvuksi tuli 49. Sillä kierrosmäärällä muuntaja tuotti juuri oikean jännitteen ja virran kahdelle rinnankytketylle putkelle. Lopputulos ei ehkä ole kovin kaunis, mutta se toimii ja tällä tavalla saatiin juuri tarkalleen sopiva muuntaja tähän tarkoitukseen.

Kuva 3. Putkien katodit hehkuvat.

Oikosulkuvirraksi pihtimittari näytti 50 A, joten hyvin riittää tehot tässä käytössä.

Tarkennus muuntajan tehon määrittämiseen

Muuntajan teho ilmaistaan tarkalleen ottaen yksiköllä VA, joka tarkoittaa näennäistehoa. Se on tehollisen jännitteen (U) ja tehollisen virran (I) tulo. Resistiivisellä kuormalla, esim. hehkulamppu ja putken hehkuelementti, jännite ja virta kulkevat samassa vaiheessa, jolloin tehokerroin (cos φ) on tasan 1. Silloin näennäisteho VA on käytännössä sama asia kuin pätöteho W, ja yllä tehty muuntajan tehon arviointi pätee.

Jos kuorma on induktiivinen tai kapasitiivinen, jännitteen ja virran välille syntyy vaihekulmaero ja systeemissä esiintyy pätötehon lisäksi loistehoa. Muuntajan tarjoaman pätötehon laskemiseksi täytyy silloin tietää tehokerroin, joka on pätötehon suhde loistehoon.

Kuva: Wikipedia
Jos esimerkiksi 100 VA muuntajan perään kytkettäisiin moottori, joka toimii tehokertoimella 0,7 voi sen pätöteho (akseliteho/hyötysuhde) olla korkeintaan 100 VA x 0,7 = 70 wattia. Loistehoa moottori ottaa tällöin 100 VA – 70 W = 30 var. Jos moottorin tehoa nyt mitattaisiin kahdella erillisellä mittarilla, voltti sekä ampeerimittarilla, näyttäisi volttimittari jännitteen tehollisarvoa ja ampeerimittari virran tehollisarvoa, joiden tulo olisi 100 W. Vaihtovirran pätötehoa ei siis voi mitata samaan tapaan kuin tasavirran tehoa, paitsi resistiivisellä kuormalla. Induktiivisella tai kapasitiivisella kuormalla täytyy tietää tehokerroin, tai sitten täytyy käyttää wattimittaria. Muuntajasta voi ottaa kilpiarvon mukaisen näennäistehon, mutta pätöteho voi jäädä sitä pienemmäksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vacuum Tube Tesla Coil Staccato Controller with Arduino

Käämintäkone

Linnunpöntön porttilaskuri