Teslamuuntaja

Olen pitänyt pönttökameraa enemmän ja vähemmän aktiivisesti vuodesta 2000 asti. Pöntöt olivat pitkään varustettuja mustavalkoisilla CCD-kameroilla, jotka tuottivat analogista komposiitti-videosignaalia. Laatu on sinänsä ihan ok, kamerat halpoja ja helppoja käyttää. Yövalaistuksesta huolehti infrapunaledit.  Kameratekniikka on kehittynyt sittemmin niin paljon, että viime syksynä päätin rakentaa kokonaan uuden pöntön kolmella IP-kameralla; kaksi kameraa sisällä ja yksi ulkona. Kuvan laatu parani roimasti, striimaus Youtubeen helpottui, kun kuva oli valmiiksi lähiverkossa, ei tarvinnut enää videosovittimia.  Tänä kesänä kyseisessä pöntössä oli ensimmäinen pesintä. Pönttökameralla on oma blogi: Pönttökameran päiväkirja.  Uudesta pöntöstä voit lukeaa lisää tästä postauksesta . Pesintää seuratessa tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista tietää tarkalleen, kuinka monta kertaa päivässä linnut käyvät pöntössä pesinnän eri vaiheissa. Arvioita voi tehdä videotallenteesta, mutta se on työlästä j

Aika päivättää tätäkin blogia välillä. Blogithan on aina vain tauolla, niitä ei koskaan lopeteta. Edellisessä postauksessa viittä vaille valmis lämpömittari on nyt ollut paikallaan ulkoseinällä pari talvea ja toiminut koko ajan ongelmitta. Se näkyy hyvin viereiselle tielle ja ainakin ohikulkijat katsovat mittarin suuntaan, ehkä siitä on hyötyäkin joillekin, vaikka näiden projektien päätarkoitus ei ole tlopputuloksen hyöty, vaan projekti itsessään on hyödyllinen. Mittari kalibroitiin kiehuvalla vedellä (100 °C) ja vedellä, jossa jäämurkaa seassa (0 °C). Näiden pisteiden perusteella lukemaa piti ohjelmallisesti pudottaa yhdellä asteella. Mittari ei näytä asteen desimaaleja ja se on nykyisellään tarkooitukseensa nähden varsin tarkka. Näyttää samaa kuin lähellä oleva lasiputkimittari. Kirkkauden säätöä varten mittarissa on valovastus, joka mittaa ympäristön valoisuuden ja säätää näytön kirkkautta vastaavasti; mitä valoisampaa ulkona, sen kirkkaamalle näyttö säädetään. Valovastus osoittautu

Osassa 2 saatiin näyttö valmiiksi. Nyt tarvitaan elektroniikka mittaamaan lämpötilaa ja ohjaamaan näyttöä. Koska näytössä on vain kaksi numeroa ja etumerkit, yhteensä 17 segmenttiä, sitä voidaan ohjata suoraan mikrokontrollerilla, jossa on riittävän monta ulostuloa. Lisäksi tarvitaan yksi ulostulo säätämään kirkkautta, yksi digitaalinen sisäänmeno lämpötilan mittausta varten sekä yksi analoginen sisäänmeno valoisuuden mittaamista varten. Tarvitaan siis yhteensä 17 digitaalista ulostuloa, yksi PWM-ulostulo, yksi digitaalinen sisäänmeno ja yksi analoginen sisäänmeno. Sopiva ja erittäin käyttökelpoinen mikrokontrolleri on Arduino Nano . Se toimii sopivasti samalla 12 voltin jännitteellä kuin LED-segmentitkin. Digitaalisten ulostulojen jännite  (5V) ja virta (40/200mA) eivät riitä ohjaamaan segmenttejä suoraan, joten väliin tarvitaan transistorit. Valitaan NPN-transistorit BC547B , joiden virrankesto riittää hyvin tähän tarkoitukseen. Jokainen segmentti tarvitsee oman transistorinsa. Näyt

Näytön rakentaminen jatkuu tästä, mihin osassa 1 jäätiin. Tämän levyn päälle kiinnitetään toinen saman kokoinen levy, jonka keskellä on n. 40 mm reikä johtoja varten. Johdot jäävän kahden levyn väliin. On tärkeää ensin teipata johdot levyyn siten, levyjen väliin ei jää kahta johtoa päällekkäin, vaan kaikki ovat siististi erillään ja tulevat jouhevasti päällimmäisen levyn reiästä läpi. Levyt kiinnitetään toisiinsa reunoista ruuveilla ja tiivistetään  Sikaflexillä. Sen jälkeen etupuolelle keskelle asennetaan aiemmin unohtunut valovastus. Sillä mitataan ympäristön valoisuutta, jonka mukaan säädetään näytön kirkkautta. LDR:lle olisi ollut ehkä parempi paikka jossain näytön reunalla, mutta levyjen kiinnittämisen jälkeen sitä ei enää saa kuin keskelle. Näytön etupuolelle asennetaan punainen kirkas akryylilevy. Sitä varten porataan reunoille reiät ruuveja varten. Ruuvien kohdalle asennetaan 2 mm korokepalat, jotta akryylilevy asentuu suurin piirtein LED-nauhojen korkeuden verran vanerista ir